@harri_kyllonen

Tarinani

Kumparelaskija

"Olin ensimmäistä kertaa rinteessä 6-vuotiaana (1994). Ensimmäisenä päivänä vietin 7 tuntia lastenrinteessä perinteisillä murtomaasuksilla laskien ;) Samana keväänä hyppäsin isoihin rinteisiin oikeilla suksilla ja pienen tovin jälkeen olin täydessä vauhdissa.

Nähdessäni suomalaisten menestyksekkäät laskut Naganon Olympialaisissa 1998, sai se minut kiinnostumaan kumparelaskusta. Keväällä 1999 ollessani 11-vuotias, päätin käydä kokeilemassa kumpareita Pyhätunturin Huttu-Ukossa. Innostus heräsi saman tien ja kumpareissa tuli vietettyä valtavasti aikaa. Siitä lähtien olen ollut täysin lajin viemä.

 

 

Huhtikuussa 2000 laskin ensimmäiset kumparekisat. Kisan lähtöportilla oli valtavasti sitä kuuluisaa betonia lahkeessa, kun jännitti aivan valtavasti. Mutta se ei menoa haitannut – voitto tuli! :) Voitto oli iso juttu myös meidän koulussa, sillä minulle järjestettiin onnittelutilaisuus, mitä en unohda koskaan.

Seuraavana kesänä rakensin takapihalle ison vauhdinottomäen, jotta voisin treenata hyppyjä kotonakin. Pyhätunturille ei päässyt joka päivä, koska sinne oli 25km matkaa.

Keväällä 2002 minut valittiin nuorten maajoukkueen tarkkailuryhmään, minkä kautta sain kunnon välineet ja paremmat puitteet harjoitteluun.

Siitä kehitys jatkui hyvää vauhtia ja jo seuraavana talvena laskin ensimmäisen Eurooppa cupin osakilpailun Riihivuoressa (22.2.2003). Ensimmäisessä EC-startissa tapahtui koominen asia, kun lähtöpaikalla omaa vuoroani odotellessa huomasin toisen suksistani olleen poikki! Varasuksia ei vielä siihen aikaan ollut, niin sitten joukkuetoveri Eemeli toi omansa lainaan kisalaskuani varten ja laskin sitten niillä elämäni ensimmäisen europpacupin kisan kylmiltään :D Olihan se laskeminen "vähän" erikoista, kun suksillamme oli tuolloin pituuseroa reilummanpuoleisesti ja Eemelin sukset oli suhteellisen suorat ja minulla leikkaavammat. Ihan hyvinhän se meni, vaikka meinasi oll vähän tilannetta päällä... Keväällä nousin nuorten maajoukkueeseen. Pian nousu jatkui Eurooppa cup - joukkueeseen ja seuraavat pari talvea menivät Eurooppa cupia kiertäen. Ensimmäisen maailman cupin osakilpailun laskin Ranskan Tignesissä 14.12.2005.

 

 

Talvella 2005–2006 laskin Euroopan maailman cupit ja sain kohtalaisen hyviä tuloksia, ollen Tshekin Spindleruv Mlynissä 15. ja Italian Madonna Di Campigliossa 20.

Oli vuorossa ensimmäiset nuorten MM-kisat Venäjän Krasnoe Ozerossa, mutta se reissu muuttui painajaiseksi. Kisojen alla sain tiedon, että isäni oli kuollut syöpään pitkän taistelun murtamana. Maailmani pimeni, minut tuotiin kotisuomeen... Vielä tänäkin päivänä muistan ne henkilöt ja niiden sanat, jotka silloin auttoivat ja tukivat, kaikki muu onkin aikamoisen pimennossa.

Aika kului ja pahin shokki meni ohi, urheiluhommat alkoivat taas rullata ja minut valittiin A-maajoukkueeseen. Maailman cup -kiertue meni vielä vähän kokemuksen hakemiseen ja alkuun oli paljon vastoinkäymisiä henkisen puolen kanssa. Isän kuolema teki monet asiat henkisesti tosi raskaiksi ja masennusta puski helpost päälle. Keväällä oli nuorten MM-kisat Sveitsin Airolossa ja sieltä tuli sentään 6.s sija parikumpareista.

Seuraavana talvena (2008) tuli parhaimmillaan 12. sija maailman cupin osakilpailussa Tshekissä ja yhteensä kolme finaalipaikkaa.

Kesäkuussa 2008 astuin varusmiespalvelukseen Lahden urheilujoukoissa, missä palvelusaikani oli 6kk. Palveluksessa minusta koulittiin muiden urheilioiden tapaan tiedustelija. Tuli kokeiltua myös Nykäsiä, eli hyppäsin tasajalkaa kerrossängyn yläpedille, joka on noin 150cm korkea ;) Sen tein itseasiassa kolme kertaa, mutta kuntsaria ei irronnut :D Aika meni äkkiä ja marraskuun lopussa pääsin reserviin; korpraaliksi ylennettynä..

Joulukuussa laskin urani parhaan MC-karsintalaskun Meribelissä ollen 7s., mutta parikumparefinaalissa putosin 12. sijalle. Vuodenvaihteen jälkeen lähdimme Kanadan Mont Gabrieliin.

Minulle puhkesi rasitusvamma toiseen pohkeeseen, mikä äityi todella pahaksi kauden kuluessa. Yhden kisan jätin kokonaan väliin, että pääsisin Vancouverin tulevaan Olympiamäkeen kisaamaan. Ei ollut herkkua laskea, kun pohjelihas oli jatkuvasti krampissa.

Reilun kuukauden päästä jatkettiin Ruotsin åressa. Toisesta kisasta tuli muuhun kauteen nähden ok tulos, olin 13. åresta jatkettiin Norjan Vossiin missä laskettiin maailman cupin lisäksi kutsukilpailu. Vedin ylänokasta kunnon pannut, lonkkaan tuli hermovaurio ja pintatunto oli poissa toista kuukautta. Kevään SM-kisoista sain kuitenkin hopeaa ja pronssia.

 

2008 Maailman cup - Meribel, Ranska - Karsinnan 7.s

Kumparelaskua minun silmin - Zermatti 2009

 

Pieni breikki ja uutta kautta kohti. Alkoi olympiakausi, maapaikka oli olemassa, mutta se piti säilyttää visusti. Treenasin itseni kovaan fyysiseen kuntoon kesän aikana ja katseet oli suunnattu ensimmäisiin Olympialaisiin. Kävimme alkusyksystä pitkällä leirillä Argentiinassa. Ennen kuin Suomeen saataisiin lunta, kävimme vielä leirillä Sveitsin Zermatissa. Kilpailukauden alla lasku oli hyvällä mallilla ja oli mahtava fiilis lähteä kisaamaa. Leirin lopussa oli leirikisa ja siitä tuli 1. sija.

 

 

 

Kari Kuukka otti Suomun MC-kisojen aikaan kuvia meistä ja teki multimediaesityksen hypyistämme. Katso se täältä - 2009

Katso treenilasku Suomun MC-kisojen alla.

2009 kausi alkoi EC-kisoilla Suomulla ja ne menivät tosi hyvin. Olin kisassa 5.s, vaikka siellä oli mukana iso määrä maailman cupin laskijoita. Joten lasku tosiaan kulki hienosti. Mutta sitten alkoi piina, rasitusvamma iski takaisin juuri ennen maailman cupin starttia. Koko loppukausi meni taistellessa, enkä saanut kunnon tuloksia. Olympiapaikka annettiin toiselle urheilijalle, siinä oli pettymystä kerrakseen.

Siitä sisuuntuneena jatkoin treenaamista ja kävin laskemassa Himoksen EC-kisat, sieltä tuli ensimmäinen EC-osakilpailuvoitto (20.2.2010).

 

 

SM-kisoissa lasku kulki myös hyvin, sain hopeaa kumpareista ja voitin kultaa parikumpareista.

Tuli uusi valtava pettymys, menetin maajoukkuepaikan… Päätin hoitaa paikat kuntoon ja näyttää mistä tuulee.

Kesäkuussa tutkin pitkään vaivannutta korvien lähes jatkuvaa lukkiutumista - päästäni otettiin magneettikuvat, aivoista löytyi kasvain - silloin hävisi kirjaimellisesti jalat alta… Leikkaus oli lokakuussa 2010. Minua jännitti aivan pirusti, kun en tiennyt mitä tuleman pitää, muistanko enää mitään, osaanko enää mitään ja onko elämä enää elämisen arvoista. Vastaavia leikkauksia tehdään suomessa kuitenkin vain kourallinen vuodessa. Ensimmäisessä leikkauksessa tapahtui komplikaatio: sain aivoveritulpan, aivovaltimo meni poikki ja tunto hävisi koko vasemmasta puolesta kroppaa, puhe meni täysin puuroksi, vasen ja oikea puoli ei toiminut samaan aikaan ollenkaan ja oli sellainen pääkipu, ettei mitään rajaa. Nukuin seuraavat 23 tuntia putkeen. Päässä oli korkeat hiilidioksidiarvot ja aivokudosharventumia. Olin viisi päivää teholla ennen uutta leikkausta. Toinen leikkaus meni onneksi hyvin ja kasvain saatiin vihdoin pois. Pääsin istumaan pian heräämiseni jälkeen, mikä oli jo saavutus. Alkuun opettelin kävelemään. Se oli vaikeaa, meni heti nurin jos erehdyin vilkaisemaan sivulle.

Komplikaatiosta huolimatta, olen älyttömän kiitollinen kun sain pitää elämäni. Yhdeksän sairaalapäivän jälkeen pääsin kotiin, reilut 6 kiloa oli hävinnyt painoa ja kunto oli 0. Oli kova juttu päästä kävellen portaita kolmanteen kerrokseen. Kotona ollessa olin jatkuvan valvonnan alainen ja en saanut nostaa mitään, edes maitopurkkia. Migreeni oli kamala ja vetelin särkylääkkeitä suurinpiirtein nälkääni, ruoka ei maistunut. Kotona ollessani kuitenkin vointi alkoi piristyä nopeammin ja ruoka alkoi maistumaan. Se tietysti kohensi vointia ja toipuminen alkoi edetä.

Aloitin kuntoutuksen, mikä oli aluksi pelkkää kävelyä, matkojen pikkuhiljaa pidentyessä sadasta metristä pikku hiljaa kohti muutamia kilometrejä. Käsien motoriikka oli karmeassa kunnossa, kengännauhojen solmiminen kesti ikuisuuden ja käsin kirjoittaminen tuntui mahdottomalta. Käsien yhtäaikaisessa ja symmetrisissä toimissa oli mielenkiintoisia ongelmia, kädet tekivät asiat usein eri päin. Esim. jos koitin vaikka rullata jotain, kädet rullasi eri suuntiin. Tammikuussa sain taas ajaa autoa. Eksyin välillä tutulla reitillä, muuten ajaminen oli ok.

Maaliskuussa kävin Rukalla kokeilemassa laskettelua. Sinne oli tehty myös uusi (ja vielä pehmeä) kumpareikko, sitä piti tietysti heti kokeilla ;) Laskeminen sujui yllättävän hyvin vanhasta muistista, mutta seuraavana päivänä kroppa oli kuin rautakanki ja migreeniä ilmeni - mutta se oli sen arvoista. Kävin myöhemmin kokeilemassa hyppyjä trampoliinilla, alkuun tuntui huteralta. Ensimmäisen voltin jälkeen pyöri päässä ja tuli paha olo, mutta useamman toiston jälkeen alkoi helpottaa.

Katso vesihyppyleirin kooste

Kesällä aloin varovasti treenata fysiikkaa, rankempien treenien jälkeen kävelin aina ihan kenossa ja meinasin kaatua oikealle. Loppukesästä pääsin omakustanteisesti maajoukkueen mukaan vesihyppyleirille Nurmekseen, hypyt lähti tosi hyvin.

Lokakuussa palasin lumille, Sveitsin Zermatissa. Oli tiukka setti, kun siellä treenataan yli 3,5km korkeudessa. Laskun kanssa oli paljon hakemista, pysyin perusjutuissa, enkä tehnyt yhtään liikkeitä hyppyreistä. Mutta fiilis oli aivan upea!

Lumet tuli vihdoin Suomeen ja marraskuun lopulla päästiin mäkeen. Rukalle tehtiin uusi kumpareikko viikkoa ennen maailman cupin avausta. Joulukuun alussa hyppäsin ensimmäisen voltin ja korkin lumelle sitten 2010 kevään. Meinasi hieman kuumottaa, mutta hyvin meni! Laskin joulupukin asussa esilaskun Rukan maailman cupin avauksessa, se oli mahtavaa! Näihin aikoihin minusta kirjoitettiin iso juttu Lapin Kansaan (painajainen päättyi), mikä lopulta meni kaikkiin Alma Median lehtiin. Eli tarina sai tosi paljon näkyvyyttä :)

Tammikuu ja helmikuu menivät treenatessa laskuja ja hyppyjä. 18.2.2012 palasin kilparinteille lähes kahden vuoden tauon jälkeen Saksan Sudelfeldissä. Lähtöportilla oli hymy herkässä ja sellainen fiilis, kuin olisi palannut kotiin. Ensimmäiset kisat menivät vielä kisarutiinin hakemisessa, mutta neljännessä EC-kisassa Laajavuoressa olin jo viides! Se tuntui aivan mahtavalta saavutukselta kaiken sen jälkeen, mitä olin kokenut ja mistä asti olin kiivennyt takaisin. Täynnä intoa palasin Rukalle treenaamaan, laskuun alkoi tulla lisää varmuutta ja sain monta tekniikkajuttua kuntoon.

 

 

Seuraavaksi olivat SM-kilpailut Rukalla. Olin neljäs, vaikka olikin pientä hapuilua hyppyjen kanssa. Kerrassaan mahtava fiilis, kun palaset alkoivat loksahdella paikoilleen ja tulostakin tuli. Tuollaisen setin jälkeen oli valtavan onnellinen olo, kun pystyi vihdoin tekemään sitä mitä eniten haluaa. Ja oman terveyden arvostus nousi aivan uusiin lukemiin."

 

Katso Laajavuoren kisalasku

Katso Rukan SM-kisalasku

 

Paikat kuntoon pt. 2

Sain hoidettua yhden rasitusvammaa pahentaneen asian pois. kun tutkitutin kroppaani ja selvisi että vasen jalka oli 12mm ylempänä kuin oikea jalka. Tämä johtui lantion virheasennosta, joka juurtaa todennäköiseti Sallassa vuonna 2003 laskettuihin EC-kisoihin. Siellä hyppäsin treeneissä yhden hypyn pitkäksi ja tulin suoraan vastakumpareeseen alas. Se laittoin neljä selkänikamaa lukkoon ja aiheutti tajuttoman krampin selkään. Tämä vaikka hoidettiin pian kuntoon, jätti pienen jännitystilan selkään ja alkoi pikkuhiljaa painamaan lantiota ja hartioita vastakkain kallelleen. Virheasennon ja kuormituksen kasvaessa paikat eivät lopulta enää kestäneet.

Hoidon jälkeen kivut hellittivät ja pystyin taas treenaamaan paremmin. Pikkuhiljaa vaiva taas palasi, mutta hieman lievempänä. Kävin sitten vielä näyttäytymässä jalkaspecialistilla ja tutki jalkapohjat. Huomattiin, että molemmista jaloista oli päkiä- ja jalkaholvet pettäneet. Sain tukipohjalliset ja kuntoutusohjeet ja sen jälkeen ei ole tarvinnut paljoa kivun kanssa taistella. Oli siis valtava helpotus, kun vaivat saatiin pois.

Urheilu jatkui

Hyvin alkaneesta comebackista innostuin tietysti tosi paljon ja jatkoin treenaamista. Katseet oli nyt suunnttu huomattavasti pidemmälle ja aloin nostamaan panoksia. Kesän treenit menivät hyvin ja syksyllä pääsin taas omakustanteisesti maajoukkueen kanssa Zermattiin leirille. Oli huikean hienoa päästä aloittamaan kausi aikaisemmin ja sain tuntumaa taas paremmaksi.

 

 

Lopulta Suomeenkin saatiin lunta ja pääsin treenaamaan Rukalle. Lasku alkoi tuntua tosi hyvältä ja edessä oli karsinnat Rukan maailman cupiin. Hyvin kulkeneet laskut toivat lopulta paikan Rukan kisoihin ja samalla pitkäaikainen unelma täyttyi, pääsisin kisaamaan Rukan "kotirinteillä" maailman cupissa!! Kisat lähestyivät ja jännitys alkoi kasvaa. Kun kisa koitti, oli aivan uskomaton fiilis mutta samalla ehkä jopa liian hieno fiilis ja oli hieman vaikea keskittyä olennaiseen, kun sisälläni loisti hurja riemu. Kisa koitti ja lasku lähti hyvin käyntiin jännityksestä huolimatta. Loppua kohti vaan lasku ei mennytkään ihan suunnitellusti ja tuli liikaa ongelmia lopussa. Tämä oli tietysti suuri pettymys, mutta samalla muistutin itseäni mistä tähän tilanteeseen olin kammennut. Äkkiä pettymys häipyi ja suuntasin katseeni eteenpäin.

Vuosi vaihtui ja kausi jatkui Eurooppa cupilla Keski-Euroopassa. Kisat menivät vaihtelevasti. Slovenian Krvavecissa tuli 4. sija, muuten ei niin hyviä tuloksia tullut. Kausi päättyi SM-kisoihin Rukalla. Finaaliin lähin tykittämään tosi hyvää laskua ja se tulikin tosi hyvää kyytiä alahyppyrille asti, mutta sitten alanokalle tullessa kompuroin johonkin sohjopaukkuun ja alahypypy meni pieleen. Tuloslistalla iso pettymys, mutta muuten loppukauden laskuista jäi tosi hyvä ja luottavainen mieli.

 

2013 - SM-kisojen finaalilasku

2013 - SM-kisojen parikumpareissa - Harri vs. Arttu

 

Kesällä treenit taas jatkui tuttuun tapaan ja nyt päätin, että alkava kausi on viimeinen mahis päästä takaisin. Treenikausi meni hyvin ja motivaatio oli kunnossa. Vesihyppyjä, fysiikkaa ja syksyllä taas lumille. Uuteen kauteen valmistautuminen meni paremmin ja rutiinit alkoi löytyä. Zermatista hain taas vauhtia omakustanneleirillä maajoukkueen mukana. Lopulta Rukalle saatiin lunta ja pääsin treenaamaan sinne. Oli taas vuorossa karsinnat Rukan maailman cupiin, tällä kertaa paikka irtosi varmoilla suorituksilla ja kun hommat olivat menneet eteenpäin. Nyt minusta tehtiin uusi iso juttu Lapin Kansaan, (Mustan hevosen näytönpaikka).

 

 

Olin nyt valmistautunut kisaan paljon paremmin ja koin olevani valmiimpi. Kisaa ennen jännitys pysyi paremmin kurissa, lasku lähti hyvin liikenteeseen ja ehkä hieman turhan kliinistä. Lasku tuli puhtaasti alas, mutta alahyppyrillä hieman hätäilin lähdössä ja hyppy kantautui hieman sivuun. Tämmöisestä tietysti rokotetaan pisteissä tosi pahasti näissä karkeloissa ja ei pääsyä finaaliin...

Kiersin vuodenvaihteen jälkeen vielä Eurooppa cupia ja sieltä tuli tasaisempaa kisatulosta, mutta treeneissä oli pahasti ailahtelevaa tekemistä. Hyppääminen alkoi kauden mittaan kumittelemaan. Ehkä osasyynä, kun kaaduin pahasti Rukalla ennen kisakauden jatkumista ja toisaalta pään loppukontrollissa kuultu kommentti, ettei päätä kärsisi kolauttaa ilman helpommin näkyviä oireita. Kaatumisessa ei siis käynyt mitään, mutta se herätti uusia ajatuksia minussa ja riskinottokyky alkoi heikentyä. Nyt tilalle tuli huoli, jos loukkaan vielä pääni... Sitä 2010 painajaista ei haluaisi ikinä kokea uudestaan. Riskit kun ovat nyt paljon suuremmat - se alkoi tunkeutua alitajuntaani koko ajan.

 

Treenilaskuja Rukalla

Ekat takavoltit kovalla tasamaalla

2014 - Eurooppa cup - Prato Leventina, Sveitsi

2014 - SM-Kisojen finaali

 

Jatkoin EC:n jälkeen treenejä Rukalla ja ne menivät ihan hyvin. Oli SM-kisojen vuoro, treenit menivät ihan hyvin. Kisassa laskin karsinnassa hyvän laskun ja finaaliin lähdin hakemaan mitalia. Lähdin ylhäältä terävästi ja ylähyppy meni paremmin kuin pitkään aikaan. Keskipätkä tuli varmasti paremmin kuin kertaakaan paluun jälkeen, mutta sitten alahypyllä taas sähläsin ja hyppy jäi suutariksi. Se jos mikä otti päähän. Ehkä tämä oli niitä viimeisiä niittejä, sillä seuraavan päivän parikumpareissa ei kulkenut enää oikein ollenkaan. SM-kisojen jälkeen kävin mäessä, mutta se ei enää tuntunut siltä mitä pitää. En jaksanut enää "hakata päätä seinään" vaan oli aika laittaa sukset lopulliseti naulaan. Tämä päätös oli iso ja vaikea, mutta varmasti oikea tähän hetkeen. Mäkeen olen siitä päivästä asti kaivannut ja paljon, mutta sisimmissäni tiedän että nyt on parempi tehdä jotain muuta.

Sen verran oli vaikea itselle myöntää uran päättyminen, että kotisivut maltoin uusia siltä osin vasta 3 vuotta myöhemmin :D

Haluan sanoa vielä kiitokset kaikille mukana olleille, joukkuetovereille, valmentajille, fysioille, sponsoreille ja kaikille matkan varrella auttaneille / tukeneille. Ilman teitä tämä matka ei olisi ollut mahdollinen ja näin tapahtumarikas. Erityiskiitos myös Suomen huippuosaaville neurokirurgian taitajille. Ilman teitä en varmaan olisi elossa, enkä varsinkaan olisi palannut takaisin kumpareisiin. Oma ura oli lyhyempi mitä olin tavoitellut, siinä sattui vähän turhan paljon vastoinkäymisiä ja ne osaltaan uuvuttivat ja jarruttivat kehitystä. Silti päivääkään en vaihtaisi pois. Tässä on nähnyt, kokenut ja oppinut valtavasti.
Rreissupäiväkirjan mukaan noin 30 maata ja hiihtokeskusta ympäri maailmaa, yhteensä 3,5 vuotta tien päällä ja sinä aika matkamittariin kertyi 470'000km :)

Jatkoin elämässä uuteen suuntaan ja seuraavaksi oli omien häiden suunnittelua. Häitä vietimme Pyhätunturilla 9.8.2015, paikalla läheisimmät ystävät, sukulaiset ja maajoukkuekavereitani. Häissä oli sen verran laskuhenkeä polttareiden lisäksi, että vihkimisen jälkeen suuntasimme Pyhätunturin huipulle vanhalla ja legendaariselle vanhalla tuolihissillä. Ravintola Tsokassa juhlistimme myöhäiseen iltaan asti. Ikimuistoinen päivä ja tärkeät ihmiset paikalla, voiko muuta enää toivoakkaan?

 

 

Vauvaonnea

Vajaa vuosi häiden jälkeen perheeseemme syntyi kaksoset Amanda ja Bea, siitä lähtien on elämässä ollut erilainen vauhti päällä.

Valokuvaaja

"Kuvaustoiminta alkoi videokuvauksella jo 12-vuotiaana, silloin kuvasin freestyle-leffoja kavereiden kanssa. Minua kutsuttiin yhden miehen studioksi, kun tein kaikki editoinnit ja jälkityöt itse. Siitä syntyi nimitys "HK Production". Pian valokuvaus tuli mukaan kuvioihin ja se vei mennessään. Valokuvauksesta tuli intohimo ja kehittyi mieluisaksi työksi urheilun ohella.

Ostin ensimmäisen järjestelmäkameran vuonna 2006. Se oli luonnollisesti suuri käännekohta kuvaushommissa, kun uusien mahdollisuuksien avautuessa pystyin touteuttamaan visioitani laajemmin ja intensiivisemmin."

Ammatti syntyi...

"Koska täysipäiväinen urheilija ei pystynyt olemaan normaalissa työssä pitkien reissujen ja päivittäisten treenien takia, räätälöin kuvausharrastuksen ympärille yrityksen, mitä voin pyörittää mistä päin maailmaa tahansa. Kauppasin laadukkaita sisustustauluja verkkokaupassani. Tuotteiden valmistuksesta vastasi tuolloin luotettavat yhteistyökumppanit - näin homma toimii, vaikka olinkin reissun päällä.

Kuvausbisneksestä sain vastapainon vauhdikkaalle ja kiireiselle urheilijan elämälle, vaikka en kokenutkaan sitä helpoksi tehtäväksi. Nimittäin aika oli tuolloin melko tiukalla ja päivät täytyi suunnitella tarkkaan, että kaiken ehti ;)

Nykyisin urheilu-ura on taaksejäänyttä elämää ja yritystoiminta on pääroolissa. Tuotteiden valmistuksesta vastaan paljon enemmän itse omassa liikkeessäni ja tuotevalikoima on paisunut jo lähes sataan yksilölliseen kuvatuotteeseen. "